"Jos me käytettäisiin vielä lehden ulkopuolista kolumnistia, kysyisin ehdottomasti sinua."
"Olet ihan väärällä alalla."
Ensimmäinen lainaus kuuluu eräälle toimittajalle ja toinen taksikollegalle. Kummassakin kommentissa sanoma on sama ja se liittyy tekstin tuottamiseen. Valehtelisin jos sanoisin, ettei nuo pari lausetta omaa mieltä lämmittäisi, mutta sitten toisaalta omat ajatukset eivät ole sen pidemmälle lentäneet. Tai sitä on toki tullut mietittyä, että kai elämässä voisi jotain muutakin tehdä kuin auton rattia pyöritellä, mutta ei näitä kirjoitushommia ole oikein koskaan osannut ajatella niin, että näistä saisi jonkinlaista korvausta.
Enemmän tulee ihmeteltyä, miksi edes teen tätä. Kyllä minä koulussa äidinkielen tunneilla kävin, mutta enemmän se oli pakollista paikalla oloa ja ainekirjoitukset oli pahinta pakkopullaa mitä opettajat saattoivat tarjota. Ja mikäli ainekirjoituksen aiheeksi ei saanut vapaasti valita jotain urheiluteemaa, tuskanhiki oli siinä tapauksessa hyvin lievästi ilmaistu ja stressikäyrässä asteikot loppui kesken.
En oikeastaan ikinä valmistele kirjoituksia päiviä enkä viikkoja. Kaikki syntyy ja julkaistaan tässä ja nyt, sanotaan nyt vaikka sitten hetken mielijohteen seurauksena. Varmaan joku oikolukeminen tekisi ihan hyvää. Mutta koska miltei jokaiseen hetkeen sopii viittaus tai lainaus Kummelista, niin tähänkin kohtaan osuu sopivasti lause "Tota et hio, siitä tulee tehdyn tuntunen." Jos joku nyt siis sattuisikin aikaansa käyttämään näiden tuotosten lukemiseen, niin annatteko tämän pohjalta kaikki kielioppi -ja kirjoitusvirheet anteeksi.
Jaan kirjoitukset joihinkin sosiaalisen median kanaviin, mutta jostain ihmeellisestä syystä omien tekemisten "markkinoiminen" tuntuu enemmänkin helvetin nololta kuin ylpeyden aiheelta. Jos nyt joku jaksoi lukea tätä tähän asti, niin älä kysy miksi, koska siihen en osaa vastata. Niin se vain on ja menee. Sekään kun ei oikeastaan heilauta itseäni suuntaan eikä toiseen tuleeko somessa tykkäyksiä nolla tai kymmenen. Tällä hetkellä tekstin tuottamisen vaikutus on itselleni yksinomaan terapeuttinen. Omat yöunet eivät ole kertaakaan menneet sen takia, että olisin miettinyt pääni puhki lukeeko näitä juttuja kukaan vai ei.
Joulu on jo oven takana ja se punaisessa nutussa kulkeva kaveri myös ihan kohta. Itse olen saanut parhaan lahjan jo ennakkoon kun terveysmurheet on saatu selätettyä. En toivo Joulupukin tuovan sen enempää uusia someseuraajia kuin tykkäyksiäkään, mutta jos tekstien tuottamisen osalta nyt jonkun toiveen esittäisin, niin aiheiden monipuolistaminen vuonna 2025 voisi olla ihan kova juttu.
Uuden vuoden lupauksia en varsinaisesti ole koskaan tehnyt, mutta jatkan vuonna 2025 hyväksi havaitulla linjallani miettimättä sen suuremmin lukeeko näitä juttuja oikeastaan kukaan. Koko jutun otsikko on siis varsin harhaanjohtava.
Kiitos jos olit jollain tavalla matkassa mukana ja kiitos siltikin vaikka et tietäisi näistä jutuista yhtään mitään.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille ja kaikkea hyvää vuoteen 2025! Pitäkää itsestänne ja läheisistänne huolta.