Kouvolan Sanomat sai taannoin ainakin osan kouvolalaisista futisihmisistä nousemaan takajaloilleen. Syynä oli kirjoitus joka käsitteli Kouvolan heikkoa pelaajatilannetta. "Taas kerran KS:n piti kirjoittaa alueen jalkapallosta negatiivisessa valossa." Se oli lause, joka kaikui välittömästi futisväen keskuudessa ja KJP tyrmäsi sosiaalisen median kanavissaan uutiset pelaajakadosta valheellisiksi. Osuiko paikallisaviisi kuitenkin taas kerran arkaan paikkaan? Onko kouvolalaisen futiksen polulle ihan oikeasti syytä tällä hetkellä levitellä ruusun terälehtiä vai kaikuuko käytävillä enemminkin hätähuuto jolta kaikki sulkevat korvansa?

Olipa kerran erityistä tukea vaativa oppilas. Tällä lapsella oli aamuisin rutiini, että hän halusi ehtiä kotiportilleen odottamaan ennen kuin taksi saapuu hakemaan kouluun. Tapahtuipa eräänä aamuna niin, että taksi olikin saapunut hieman etuajassa ja oppilas ei ollutkaan ehtinyt tapansa mukaan portille odottamaan. Koko koulupäivä oli mennyt sekaisin ja pilalle. Rutiinista poikkeamisella oli kovat seuraukset.

Siitä kaudesta on vaikeinta muistaa, ettei startti ollut niin majesteetillinen kuin olettaa sopisi. MyPa avasi kautensa komealla vierasvoitolla FC Lahdesta, mutta sitä seurannut tie oli jopa hieman kivikkoinen. Tasapelit kotona Interiä ja HJK:ta vastaan sekä vierastappio Hakalle sulkivat joukkueen hetkeksi MyPa-talon uumeniin miettimään, mitä joukkue oikein tavoitteli. Palaveria seurannut vieraspeli Pietarsaaressa päättyi vielä nihkeään maalittomaan tasapeliin, mutta sen jälkeen juna nousi vihdoin raiteilleen.

Kirjoitettujen kauniiden sanojen voima on suurta ja pysyvää. En muista missä tähän lauseeseen törmäsin, mutta sen avulla koitan luoda niitä kauniita sanoja kaikkien 17 vuoden arvolle sopivasti. Kaikella rakkaudella.

"Jos me käytettäisiin vielä lehden ulkopuolista kolumnistia, kysyisin ehdottomasti sinua."

90-luku ja sketsisarja Kummeli. Se iski synkkinä lamavuosina johonkin suomalaisuuden syvimpään ytimeen. Huumorin avulla on selvitty ulos monista mutkista ja siihen huutoon Heikki Silvennoinen, Heikki Hela, Timo Kahilainen ja Olli Keskinen vastasivat parhaalla mahdollisella tavalla.

Kummalliset väsymysoireet painoivat alkukesästä. Olin ihmeissäni kun työasiat oli hyvällä mallilla eikä muutenkaan elämässä pitänyt olla valittamista. Koetin selittää väsymystä itselleni lapsesta asti keväisin vaivanneilla allergiaoireilla, sillä ne olivat ennenkin väsyttäneet. Kunhan tästä kesälomalle selviää, niin akut saisi varmasti ladattua.

2014 MyPassa teki Veikkausliigadebyyttinsä nuori Jari Hassel. Sen piti olla yhden uuden hienon tarinan alku, mutta kohtalo päätti toisin. MyPa meni konkurssiin ja samalla haihtui monen muunkin nuoren pelaajan kuin Hasselin unelmat liigaurasta. Hasselin tie vei Kouvolan Susiin Myllykosken vaipuessa varjoihin.

Syksy on tullut ja sen myötä Kouvolassa myös synkät tulevaisuuden suunnitelmat. Kuinka ollakkaan osuvat säästötoimet jälleen lapsiin ja nuoriin sekä ihmisten yleiseen hyvinvointiin. Jossain muualla kuin tässä Kymenlaakson kuntaliitoksien tuotoksessa lapsiin ja nuoriin satsaaminen saatettaisiin nähdä jonkunlaisena mahdollisuutena, mutta Kouvola antaa itsestään juuri tällä hetkellä sen kuvan, että se maksattaa nyt omia hölmöntölmäys hankkeitaan ihmisten hyvinvoinnin ja mikä kaikkein pahinta lasten ja nuorten kustannuksella.

6-vuotiaana vuonna 1992 näin ensimmäiset MyPan pelit Saviniemessä kun MyPa oli noussut liigaan. Silloin oli tuskin ymmärrystä ainakaan kovin paljon siitä, kuinka hyvä valmentaja Harri "Hape" Kampman oli. Kampmanin täytyi olla hyvä valmentaja, koska edustusjoukkuetta Hapen valmentajakausilla vieraspeleihin joitakin kertoja kuljettanut isäni sanoi aina, että Hape oli harvinainen valmentaja joka osasi antaa arvostusta myös bussikuskille. Hyvä valmentaja sen täytyi olla myös siksi, että se antoi hurjasti peliaikaa sille vaaleapäiselle hyökkääjälle, jolla oli numero 10 selässään.

Vuosi 2006. Suoritin taksinkuljettajan ammattiajoluvan kun halusin koulunkäynnin sijaan tehdä töitä. Kiitos isän, joka oli oman päätyönsä ohella ajanut taksia pääsin tutustumaan alan saloihin ja loppu olikin sitten omasta aktiivisuudesta kiinni. "Eioota" ei voinut isännille myydä kuin siinä tapauksessa, että joku muu oli jo varannut sinut töihin. Taksialalla elettiin viimeisiä hyviä vuosia.

Syksy 2022. Istun yksin kotona puhelin käsissä keräten viimeisiä palasia henkisistä voimavaroistani soittaakseni puhelun, jolla elämän suunta pitäisi saada kääntymään myötätuulen suuntaan. Kaksi hyvää työkaveria olivat häipyneet kuvioista, toinen burnoutin takia ja toiselle oli näytetty ovea hyvin erikoisin perustein. Olin ajautunut tilanteeseen, jossa syytin tilanteesta jopa itseäni. Miksi minä sain jäädä? Tilanne ajoi lopulta siihen, että henkisen jaksamisen lanka oli todella lähellä katketa kokonaan. Yritys ja päätös viimeisellä mahdollisella hetkellä vaihtaa työpaikkaa pelasti lopulliselta henkiseltä romahdukselta. Myrskyt jättivät kuitenkin jälkensä ja raivaustyöt ovat yhä edelleen kesken.