Siitä kaudesta on vaikeinta muistaa, ettei startti ollut niin majesteetillinen kuin olettaa sopisi. MyPa avasi kautensa komealla vierasvoitolla FC Lahdesta, mutta sitä seurannut tie oli jopa hieman kivikkoinen. Tasapelit kotona Interiä ja HJK:ta vastaan sekä vierastappio Hakalle sulkivat joukkueen hetkeksi MyPa-talon uumeniin miettimään, mitä joukkue oikein tavoitteli. Palaveria seurannut vieraspeli Pietarsaaressa päättyi vielä nihkeään maalittomaan tasapeliin, mutta sen jälkeen juna nousi vihdoin raiteilleen.
Se joukkue sisälsi monta kaunista tarinaa. Yksi tärkeimmistä palasista oli kapteenninnauhan käsivarteensa saaneen Tuomas "Teme" Haapalan kouliintuminen hyökkäävästä keskikenttäpelaajasta tärkeäksi keskikentän pohjapelaajaksi ja ankkuriksi. Haapala kasvoi joukkueen mukana kaikki mitat täyttäväksi johtajaksi ja kapteeniksi joka ansaitsi menestyksen.
Kaikki muistavat kuinka Saku Puhakainen ja Adriano liekehtivät MyPan hyökkäyksessä. Puhakainen värkkäsi maaleja jopa ajoittain puolikuntoisena ja Adrianon persoona häikäisi kaikki. Tuomo Könönen ja Tero Taipale muodostivat vasemmalle laidalle mielettömän tutkaparin, jollaista MyPassa ei oltu hetkeen nähty. Yksi huikeimpia hankintoja seuran historiassa on ollut valtavalla itseluottamuksella pelannut paragualaystoppari Hugo Miranda, unohtamatta oikean laitapuolustajan tonttia hallinnutta legendaa Toni Huttusta.
Yksi rakastetuimpia persoonia joukkueessa oli paljasjalkainen stadilainen Tero Karhu. Vieraspeli Turussa TPS:ää vastaan on jättänyt velikulta Karhusta lähtemättömän muiston. "Tertsi" aloitti ottelun vaihdossa ja toisen puoliajan alussa juoksi fanikatsomomme edestä lämmittelemään. "Teen muuten maalin kun pääsen kentälle ja tarjoan siitä hyvästä kaikille kaljakorit." Lopulta Ilkka Mäkelä päästi Karhun irti ja mies ei ehtinyt kauaa kentällä olla kun kävi pukkaamassa keskityksen takatolpalta maaliin. "Tertsi" juoksi katsomomme eteen tuulettamaan ja huulilta saattoi lukea lauseen; "Mitäs mä sanoin." Niitä kaljakoreja ei tosin vieläkään ole näkynyt, mutta eiköhän sitä kaljaakin enemmän lämmitä se, minkälaisesta mahtavasta persoonasta mypalaiset saivat Tero Karhun myötä nauttia.
Kauden 2005 yksi kovimmista tarinoista löytyy kuitenkin ehdottomasti maalitolppien välistä. Ennen kauden alkua MyPassa pohdittiin joukkueen maalivahtitilannetta. MyPalla oli niin sanotusti pelimerkkejä käytössä ja markkinoilla oli tarjolla silloin liigan kärkitorjujiin kuulunut Michal Slawuta. Tarina kertoo, että päävalmentaja Ilkka Mäkelä oli kysynyt maalivahtivalmentaja Tommi Kainulaiselta; "Slawuta olisi saatavilla. Mitä tehdään?" Kainulainen oli vastannut Mäkelälle; "Ei me tarvita. Meillä on Janne Korhonen." Ja siitä tarinasta syntyi mielettömän kaunista historiaa. Korhonen oli koko kauden ajan suorastaan ilmiömäinen. Etenkin mestaruuden kannalta tärkeä vierasottelu Tampereella on piirtynyt omille verkkokalvoille ikuisesti. Korhonen nollasi täysin käsittämättömillä torjunnoillaan niin Vasile Marchisin kuin Jussi Kujalankin huikeat maalintekoyritykset. Ilman punavalkoisiakin laseja Janne Korhonen oli kaikkien muiden mielestä kauden 2005 paras maalivahti, paitsi virallisten direktoraattien. Valitsematta jättäminen ei kuitenkaan himmennä Korhosen ja Kainulaisen tekemää valtavaa työtä.
Matkalla mestaruuteen joukkue osoitti sitkeyttään myös eurokentillä. Uefa Cupin ensimmäisellä karsintakierroksella virolainen FC TVMK aiheutti MyPalle hieman nihkeitä hetkiä, mutta toisella kierroksella Adrianon maalit Dundee Unitedia vastaan vieraskentällä ovat seuran historiassa niitä uskomattomimpia muistoja ja nostattivat jo toiveita UEFA Cupin lohkovaiheeseen pääsystä. Kun MyPa kairasi vieraskentällä tasapelin sveitsiläisjoukkue Grasshoppersia vastaan, moni oli valmis uskomaan ihmeeseen. Kotipeli pelattiin poikkeuksellisesti Vantaalla, joka on jäänyt hyvin poikkeuksellisella tavalla historiaan. MyPa teki vapaapotkusta maalin, joka ensin hyväksyttiin, mutta jonka kovan kokoustamisen jälkeen ottelun ukrainalaistuomari täysin käsittämättömästi lopulta hylkäsi. Vain luoja tietää minkälaisen käänteen peli olisi saanut jos MyPan maali olisi jäänyt voimaan. Lopulta Grasshoppers eteni karvaiden muistojen saattelemana otteluparista jatkoon.
Koitti lopulta päivä joka ei koskaan unohdu. 3.10.2005 ja MyPalla oli mahdollisuus voitolla varmistaa seurahistorian ensimmäinen mestaruus. Ilmassa oli erityistä kihelmöintiä ja täysin omanlainen fiiliksensä koko päivän. Meille faneille oli varattu tietty määrä lippuja omaan katsomonosaamme C5. Liput tuntuivat katoavan MyPa-talolla omista käsistäni. Saviniemen stadion ja C5 oli ääriään myöden täynnä. Joku yritti jo stadionilla ollessani soittaa vielä lippujen perään. Ei ollut enää mitään tehtävissä. Tuntui kuitenkin siltä, että oltiin saatu aikaiseksi jotain merkityksellistä kun laulut täydessä fanikatsomossa raikasivat. Vaikka se ikuinen vitsi vain kahdesta MyPa-fanista aina jossain tulikin vastaan. Olisiko kuitenkaan käsitettä C5-katsomosta koskaan syntynyt ilman meitä?
MyPa oli Grasshoppers-ottelun pettymyksestä kerännyt sopivan kiukun ja vieraaksi saapuneella Tampere Unitedilla ei ollut kotistadionillaan ensimmäistä mestaruuttaan jahtaavan myllykoskelaisjoukkueen edessä mitään mahdollisuuksia. 1-0 Tero Taipale, Saviniemi räjähti. 2-0 Adriano, Saviniemi räjähti. Tuli ottelun viimeisen ja koko kauden kruunun vuoro. Tuomas Haapala jysäytti vasurillaan unelmalaukauksen yläriman kautta maaliin. 3-0 ja jos Saviniemessä olisi ollut katto, se olisi irronnut. Samanlaista tunnetta tuolla stadionilla ei tulla kokemaan enää koskaan.
Lopulta loppuvihellyksen jälkeen tunteet pääsivät valloilleen. Yksi lämpöisimmistä hetkistä oli laitapuolustaja Tuomo Könösen halaus ja sanat: "Nyt sitä ei vie meiltä enää kukaan. Ei Keke eikä kukaan muukaan!"
MyPa-talolla laulut raikuivat. Valmentajia ja pelaajia vietiin yläkertaan mestaruussuihkuun ja uskomatonta kyllä sain myös itse osani tästä tapahtumasta. Kai niillä omilla teoilla oli sittenkin myös pelaajille oma merkityksensä.
Nyt suurin toiveeni olisi, että MyPa jotenkin muistaisi 20 vuoden takaista kautta ja sitä päivää joka täytti niin monen ihmisen unelmat ja joka ei unohdu koskaan.
Jos saisin edes osan siitä takavuosien fanikatsomon ydinryhmästä mukaan, voisin kiivetä C5-katsomoon vielä kerran muistelemaan menneitä ja sitä mitä ne muutkin vuodet kuin 2005 toi tullessaan.
Kuva: Iltasanomat