6-vuotiaana vuonna 1992 näin ensimmäiset MyPan pelit Saviniemessä kun MyPa oli noussut liigaan. Silloin oli tuskin ymmärrystä ainakaan kovin paljon siitä, kuinka hyvä valmentaja Harri "Hape" Kampman oli. Kampmanin täytyi olla hyvä valmentaja, koska edustusjoukkuetta Hapen valmentajakausilla vieraspeleihin joitakin kertoja kuljettanut isäni sanoi aina, että Hape oli harvinainen valmentaja joka osasi antaa arvostusta myös bussikuskille. Hyvä valmentaja sen täytyi olla myös siksi, että se antoi hurjasti peliaikaa sille vaaleapäiselle hyökkääjälle, jolla oli numero 10 selässään.
Harri "Hape" Kampman rakensi Myllykoskelle jotain, mikä ei koskaan unohdu. Ilkikurisimmat saattaisivat sanoa, että Hape pärjäsi pelkästään siksi, että MyPalla oli paperitehtaan seurana rahaa takanaan. Mutta rahan lisäksi oli pakko olla jotain muutakin, sillä Myllykoskella oli tarjota hyvin vähän lisähoukuttumia nimekkäiden pelaajien varalle.
Syntyi yhteisö joka houkutteli sen yhteisön lisäksi olosuhteillaan ja eteenpäin pyrkivän valmentajansa avulla tukun maajoukkuetason pelaajia pieneen paperitehtaan piippujen varjossa elävään kyläpahaseen. Tarina tuskin olisi ollut samanlainen ilman Harri Kampmania. Hape tavoitteineen oli täydellinen valmentaja MyPalle ja MyPa täydellinen seura Hapelle.
Hape antoi kaikkensa, jotta joukkue menestyisi. Eräs tarina kertoo kuinka Kampman oli menettänyt äänensä kesken pelin, mutta ei jäänyt tässäkään asiassa neuvottomaksi. Kampman viuhtoi loput pelistä käsillään tuulimyllyn lailla, jotta saisi kaikki viestinsä menemään joukkueelleen perille. Sitä omat muistilokerot eivät kerro, kuinka ottelussa lopulta kävi.
Litmanen, Hyypiä, Kolkka, Tiainen, Happonen, Roth, Rajamäki, Lindberg, Huttunen, Pekonen, Keskitalo, Pohja, Jakonen, Birjukov ja monta muuta jäi aivan varmasti vielä luettelematta. On yhä tänäkin päivänä uskomatonta, ettei MyPa saavuttanut mestaruutta Kampmanin valtakaudella.
Jokaisella tarinalla on kuitenkin omanlaisensa tarkoitus. Kampmanin neljän hopean suora rakensi vahvat perustat tuleviksi vuosiksi sille, että MyPa pysyi uskottavana seurana ja pystyi houkuttelemaan isoja nimiä pelaajamarkkinoilla Myllykoskelle. Lisäksi niin Litmasen kuin Hyypiänkin tekemät voittomaalit Suomen Cupissa -92 ja -95 ovat oma lukunsa Kampmanin tekemässä kasvatustyössä, jonka avulla monta pelaajaa pystyi tekemään seuraavat siirtonsa.
Kampmanin aikakaudella MyPa otti myös vahvasti jalansijaa kansainvälisillä kentillä. Myllykoskelaiset aiheuttivat kansainvälisillä kentillä aniharvoin pettymyksiä suomalaiselle jalkapalloyleisölle. Yksi kovimmista tuloksista oli skottiseura Motherwellin kaataminen sen kotikentällä lukemin 1-3. Kampman ei jättänyt kiveäkään kääntämättä ja vei skotlantilaisten ihmetykseksi joukkueensa jo viisi päivää aikaisemmin paikanpäälle valmistautumaan kun normaalisti paikalle matkustettiin joukkueesta riippumatta päivä tai kaksi aikaisemmin. Niclas Grönholm, Petri Tiainen ja Sami Mahlio tehtailivat MyPan osumat.
Unohtumattomiin hetkiin voidaan myös lukea azerbaidzanilaisen FC Karabakhin pudottaminen Cup voittajien cupista sen kymppipaitaa kantaneen vaaleapäisen hyökkääjän jatkoaikamaalilla, joka toi lopulta vastaan tarunhohtoisen Liverpoolin. Myös Liverpoolia vastaan Kampman osoitti vahvaa taktista kyvykkyyttään kun nuori Antti Pohja pimensi Saviniemessä Liverpoolin tähtipelaajan Steve McManamanin. Lisäksi se vaaleapäinen numero 10 kirjoitti nimensä siihen harvalukuiseen suomalaispelaajien joukkoon, joka on pystynyt tekemään maalin legendaarisella Anfield Roadilla.
10.8.2024 kaikista menestyksen vuosista on jäljellä enää kauniit muistot. 6-vuotiaasta on muutamaa päivää aikaisemmin tullut 38-vuotias. Jos en aikaisemmin, niin ainakin nyt sen itse ymmärsin, että Saviniemen viheriöllä seisoi vielä kerran mies, joka on valtavan suuri osa MyPan kunniakasta historiaa ja yksi niistä joita ilman MyPan yhteisöstä ei voitaisi puhua ainakaan samalla tavalla kuin siitä nyt puhutaan.
Vaikka hopeisia vuosia oli neljä peräkkäin, Harri Kampmanista voi silti hyvällä omallatunnolla puhua kultaisena valmentajana joka pysyy myllykoskelaisten sydämissä ikuisesti. Sen saattoi aistia kun yleisö Saviniemessä osoitti 70-vuotiaalle legendalle suosiotaan vielä kerran.
Hattu päästä ja suuri kiitos sekä kunnioitus Hape kaikesta mitä MyPan ja myllykoskelaisten vuoksi teit. Terveyttä ja kaikkea hyvää jatkossa.
Respect!