Kouvolan Sanomat sai taannoin ainakin osan kouvolalaisista futisihmisistä nousemaan takajaloilleen. Syynä oli kirjoitus joka käsitteli Kouvolan heikkoa pelaajatilannetta. "Taas kerran KS:n piti kirjoittaa alueen jalkapallosta negatiivisessa valossa." Se oli lause, joka kaikui välittömästi futisväen keskuudessa ja KJP tyrmäsi sosiaalisen median kanavissaan uutiset pelaajakadosta valheellisiksi. Osuiko paikallisaviisi kuitenkin taas kerran arkaan paikkaan? Onko kouvolalaisen futiksen polulle ihan oikeasti syytä tällä hetkellä levitellä ruusun terälehtiä vai kaikuuko käytävillä enemminkin hätähuuto jolta kaikki sulkevat korvansa?
Kouvolan "ykkösseuraksi" tituleeratussa MyPassa ovet ovat käyneet pelaajapuolella tiuhaan tahtiin ja valitettavasti ulospäin. Jonkin pienemmän kyläkapakan pitäjä taputtaisi samasta asiakasmäärästä käsiään yhteen. Eikä pelaajatilanne KJP:n kohdallakaan taida olla yhtään ruusuisempi. KJP:n valmentajan pestiin hypänneen Ari Jokelan lause 28.2. Kouvolan Sanomissa kertoo tylyä kieltä tekemisen tasosta; "En tiedä mikä on KJP:n B-junioreiden tilanne, eli olisiko sieltä ketään nostettavissa edustukseen. Meillä ei ole tällä hetkellä sarjatason mitat täyttäviä pelaajia edes jokaiselle pelipaikalle."
Samuel Lindeman, Eemeli Virta, Matias Riikonen ja Anttoni Huttunen ovat viimeisimpinä ponnahteet Kouvolasta isommille kentille, mutta heidän jälkeensä onkin sitten todella hiljaista. Tällä hetkellä jossain kohdassa vedetään todella pahasti vihkoon kun pelaajat valitsevat alemman sarjaportaan. MyPan luottopelaajista Joakim Joutjärvi ja Niklas Rautomäki siirtyivät KJP:n riveihin ja Väinö Hietala on valitsemassa Purhan. Vaihtoehtoja syiksi löytyy varmasti paljon, mutta päällimmäisinä mieleen tulevat pelaajien vaatimukset, työtilanteiden sovittaminen pelaamisen kanssa tai yksinkertaisesti motivaatio.
Kouvolassa työ on lähestulkoon pakko yhdistää pelaamisen kanssa kun opiskelumahdollisuudet kaupungissa ovat olemattomat ja kun siitä pelaamisesta ei edelleenkään pystytä korvauksia maksamaan. Tarina Kouvolan kylillä kertoo, että esimerkiksi Joakim Joutjärven kohdalla vuorotyön ja pelaamisen yhdistäminen ei MyPassa harjoituksien läsnäolopakkojen takia luonnistunut lainkaan ja aamuvuoron jälkeinen myöhästyminen harjoituksista oli valmennukselle liikaa. Sota ei vanhan sanonnan mukaan yhtä miestä kaipaa, mutta kouvolalainen jalkapalloilu on sellaisessa jamassa ettei tälläisiin ratkaisuihin ole yksinkertaisesti lainkaan varaa etenkin kun MyPankin pitkään mainostamat olosuhteet ja ammattimaisuus ovat vaarallisen kovaa vauhtia rapautumassa pelaajien silmissä.
MyPan putoaminen takaisin Kolmoseen tietäisi jo lähestulkoon sitä, että valot kouvolalaisen futiksen osalta kannattaisi sammuttaa kokonaan.
Tyttöfutiksessa FC Peltirumpu tekee olemassa olevilla resursseillaan hyvää työtä, mutta ilmeisesti pelaajamäärien kanssa joudutaan painiskella sielläkin. Pinja Turkia, Cecilia Jäntti ja Lotta Hakola kasvoivat Peltirummussa nuorten maajoukkuetason pelaajiksi asti. Turkia ja Jäntti edustavat nyt KTP:tä ja Hakola siirtyi Tampereen Ilvekseen.
Edustustasolla naisfutiksessa Kymenlaaksossa tarjolla on kuitenkin vain Kotka ja KTP. KJP:n naisjoukkue pelasi vielä viime kaudella Kolmosta, mutta kautta ei pystytty viemään loppuun kun pelaajat loppuivat kesken. Joukkue suljettiin sarjasta ja KJP:lle räpsähti sakot. B-tytöistä yli-ikäisiksi jääneille ei ainakaan tällä tietoa ole Kouvolassa tarjolla vaihtoehtoa pelaamiselle.
Viiden vuoden KJP-sopimus tai millä nimellä sitä ikinä virallisesti kutsutaankaan vetelee viimeistä vuottaan ellei kulisseissa ole kaikessa hiljaisuudessa sorvattu jotain uutta. Juniorijoukkueiden siirtymisestä saman lipun alle on milloin missäkin mutkassa hehkutettu parhaana asiana mitä kouvolalaisessa futiksessa on tapahtunut. Totuus on kuitenkin, että vuosien myötä KJP:stä on myös vuotanut iso määrä junioripelaajia ulospäin. Toisin sanoen laivaa on ollut ihan kiva täyttää keulasta, huomaamatta kuitenkaan lainkaan, että perässä on iso vuoto.
Kasvavat kulut aiheuttavat tottakai painetta nostaa kausimaksuja, mutta siinäkään hölmöläisten hommiin ei olisi yhtään varaa, varsinkaan ilmoittamalla että junioreiden kausimaksuista rahoitetaan edustusjoukkueen toimintaa. Vanhempien rahapussit ja pinna ovat näiden asioiden osalta aivan varmasti tiukemmalla kuin koskaan ennen. Etenkin nykyisessä maailmantilanteessa olisi syytä muistaa, että yhä useammalla lompakon pohja tulee entistä nopeammin vastaan.
Viime kesänä eteeni tuli tapaus, jossa joukkueellinen kahden lajin harrastajia oli "nostanut kytkintä" KJP:stä. Pienen juniorin sanat riipaisivat omaa sydäntä; "Se joukkue alkoi lahota." Lopulta siirtyminen toisen lipun alle sovitti kuluja inhimillisempään suuntaan ja aikataulut saatiin soviteltua niin, että juniorit pystyivät jatkamaan kahden lajin parissa. Huhut ovat aina huhuja, mutta viiden vuoden sopimuksen päättymisen taustalla saattaa kyteä niin pahoin, että vastaavanlainen tapaus ei jää ainoaksi laatuaan ja koko himmeli on räjähtämässä käsiin.
Hätähuuto kouvolalaisessa futiksessa kovenee kovenemistaan päivä päivältä, mutta niin kauan kuin kaikki siltä sulkevat korvansa, on turha odottaa positiivisia lauseita sen enempää Kouvolan Sanomilta kuin miltään muultakaan taholta. Sitä tekemisen meininkiä kun pitäisi erityisesti löytyä muualtakin kuin pelkästään junioreiden harjoituksista.
Kuva: Keskilaakso