Syksy 2022. Istun yksin kotona puhelin käsissä keräten viimeisiä palasia henkisistä voimavaroistani soittaakseni puhelun, jolla elämän suunta pitäisi saada kääntymään myötätuulen suuntaan. Kaksi hyvää työkaveria olivat häipyneet kuvioista, toinen burnoutin takia ja toiselle oli näytetty ovea hyvin erikoisin perustein. Olin ajautunut tilanteeseen, jossa syytin tilanteesta jopa itseäni. Miksi minä sain jäädä? Tilanne ajoi lopulta siihen, että henkisen jaksamisen lanka oli todella lähellä katketa kokonaan. Yritys ja päätös viimeisellä mahdollisella hetkellä vaihtaa työpaikkaa pelasti lopulliselta henkiseltä romahdukselta. Myrskyt jättivät kuitenkin jälkensä ja raivaustyöt ovat yhä edelleen kesken.
Raju alamäki alkoi jo oikeastaan edellisenä vuonna 2021. Koronan jälkeinen aika tuhosi työolot lopullisesti. Syksyllä oli lyötävä piste alasarjoissa tahkotulle jalkapalloilu taipaleelle lukuisten jalkavaivojen takia. Lisäksi "unelmatyö" MyPan mediaryhmässä mureni jo sillä hetkellä orastavassa väsymystilassa tehtyihin virheisiin. Pysyn edelleen sanojeni takana, mutta paikka ja aika niille oli huonoin mahdollinen. Tuli niin sanotusti syötyä seuraa sisältäpäin ja tilanteesta kehkeytyi tulehtunut. Oli parempi vetäytyä hommasta kokonaan. Olin varma etten enää ikinä avaa tietokonetta kirjoittamisen takia.
Pelaamisen jälkeen jäi vielä valmentaminen, mutta kolmen vuoden periodista viimeinen oli yhtä helvettiä. Täsmennettäköön heti alkuun ettei syy ollut yhdessäkään pelaajassa, valmentajassa, seuratyöntekijässä tai vanhemmassa. Vaikka työpaikka oli jo vaihtunut marras-joulukuun vaihteessa 2022, jouduin silti jokaisella kerralla pakottamaan itseni lähtemään jokaiseen harjoitustapahtumaan. Väsymys oli nakertanut pääkoppaa pahemman kerran. Vasta erään joukkueenjohtajan sanat loppukesästä 2023 havahduttivat todellisuuteen; "Näytät kyllä todella väsyneeltä." Selitin aina tilannetta suoraan töistä harjoituksiin tulemisella, mutta todellisuus oli jotain aivan muuta. Henkiset myrskyt eivät olleet vielä laantuneet. Oli pohdittava vakavasti, että nyt olisi parempi ottaa omaa aikaa. Oman ajan ottamista itselleen helpotti, että valmennustöitä tarjottiin lopulta liian paljon, eikä niiden vastaanottaminen ja toteuttaminen ollut enää mahdollista.
Työpaikan vaihtaminen "arpeutti haavoja" pikkuhiljaa kun olosuhteet vaihtuivat työntekijöistä välittäviksi. Eteen tuli kuitenkin vielä monia päiviä kun asiakkaiden vähyydestä kärsineiden työpäivien jälkeen flashbackit tulevista paskamyrskyistä palasivat vaivaamaan mieltä. Uudet aamut ja uuden työnantajan tilanne -ja todellisuudentaju helpottivat kuitenkin päivä päivältä hengittämistä.
Kaiken henkisen kamppailun keskellä itsestä huolehtiminen oli unohtunut. Fyysinen kunto oli ajautunut rappiotilaan. Loppukesästä 2023 pelattu jalkapallon hyväntekeväisyysottelu havahdutti tunteeseen, kuinka pallon potkaiseminen tuntui jaloissa todella häijyltä. Syksyn edetessä yritin omatoimisesti kuntouttaa itseäni, mutta talven koittaessa jalkojen kiputilat olivat niin sietämättömät, että lääkäriin hakeutuminen oli väistämätöntä. Nivelrikko ja nilkan ahtauma syvensivät jälleen vesiä. Liikunnasta katosi viimeinenkin ilo kun tuloksien sijasta uutiset olivat pelkästään huonoja. Liikunnan ilon takaisin löytämiseksi etsin yhä edelleen apuja ja vastauksia.
En oikein koskaan jaksanut uskoa, että omassa työssä ja elämässä laiva ajautuisi niin pahasti karikolle milloin avun pyytäminen ja sen tarpeen tunnustaminen tulisi eteen. Olen siitä onnellisessa asemassa, että selvisin eteenpäin oman vahvan perheen tuella. Kaikki kuuntelivat, kun tilanne oli raskaimmillaan. Sekään ei ole kaikille itsestäänselvyys. Avun pyytäminen ammattilaiselta ja täysin vieraalta ihmiseltä olisi varmasti ollut sitten ihan toinen tarina.
Nyt 1,5 vuotta työpaikan vaihtamisen jälkeen mieli on kirkkaampi ja pahimmat myrskyt laantuneet. Myrskyjen jälkeiset raivaustyöt ovat kuitenkin yhä edelleen kesken. Raivaustöihin apua antoi MyPan vastikään tarjoamat tuuraustyöt mediapuolella. Tehtyjä virheitä ei saa tekemättömäksi, mutta muutaman tuuraustyön asiallisesti ja kunnialla hoitaminen luo oman uskonsa tulevaisuuteen. Omaa osaansa kantaa myös, että päätin vielä sittenkin avata tietokoneen kirjoitusten takia, sillä se tuntuu olevan "terapiamuodoista" parhainta.
Mitäpä tästä ajanjaksosta sitten voi ottaa opiksi? Ainakin sen, että omaa hyvinvointia koskevia ratkaisuja ei kannata jättää viimeiseen hetkeen ja apua kannattaa pyytää heti kun siltä vähänkin tuntuu. Se ei ole häpeä. Muistakaa pitää itsestänne ja läheisistänne huolta.