Kun Saviniemen stadionin liepeillä sulkee silmänsä, saattaa sen kuulla jopa huokaavan ja vuodattavan kyyneliä niiden lukemattomien muistojen takia, joita tuolla stadionilla on koettu. Onhan tuolla stadionilla ollut virallisiakin nimiä Anjalankosken jalkapallostadionista Kymenlaakson sähkö stadioniin, mutta vielä vuosien jälkeenkin Saviniemi on Saviniemi.
MyPa aloitti liigataipaleensa -92 nykyisen stadionin viereisellä kentällä, jota nykyisin "tituleerataan" "kakkosnurmeksi". Silläkin kentällä oli oma taikansa ja tunnelmansa, pelasihan itse kuningas Jari Litmanen juuri sillä kentällä ennen lähtöään Ajaxiin, mutta on vaikeaa väittää etteikö MyPan parhaat vuodet kohdentuisi hyvinkin vahvasti nykyisellä paikallaan seisovaan stadioniin.
MyPa "muutti" uudelle stadionilleen kesken kauden -93. Ensimmäinen virallinen ottelu pelattiin 29.8.1993 FC Kuusysiä vastaan. Uuden stadionin avausmaalin iski Esa Pekonen. Kuusysiä valmensi tuolloin kuinkas muutenkaan kuin Antti Muurinen. Jonkinlaisena yhteensattumien summana voidaan siis pitää sitä, että Muurinen on valmentanut Saviniemen stadionin ensimmäisessä ja myös viimeisessä Veikkausliigaottelussa.
93-96 MyPa oli legendaarisen valmentajansa Harri "Hape" Kampmanin alaisuudessa neljä kertaa peräkkäin hopealla. Saviniemi tuntui olevan mestaruuden suhteen kuin kirottu vaikka Hapen valmentajavuosien aikana MyPa vilisi tähtipelaajia. Mihail Birjukov, Petri Jakonen, Sami Hyypiä, Esa Pekonen, Mauri Keskitalo, Janne Lindberg, Toni Huttunen, Yrjö Happonen, Jukka Turunen, Anders Roth, Marko Rajamäki, Saku Laaksonen, Joonas Kolkka, Petri Tiainen ja Antti Pohja. Oli lähes käsittämätöntä ettei MyPa näillä pelaajamateriaaleilla saavuttanut mestaruutta 90-luvulla.
Saviniemi oli ja on edelleen yksi mylsäläisten kohtaamispaikoista. Jos kentällä on riittänyt persoonia, niin niitä riitti myös katsomossa. 90-luvulla se ei nimittäin ollut ottelutapahtuma eikä mikään jos Vallikatsomossa ei heilunut vanha MyPa-viiri ja sen alta kuuluneet Kärkäksen Jopen kantavat huudot: Hyvä MyPa, Hei! Hei! Peliä MyPa peliä! Jopen legendaarisista huudoista osansa sai myös huippumaalivahti Petri Jakonen. "Hyvä Pete, varo roikkui." Jopen huuto oli jäänyt Jakosen mieleen vielä vuosien jälkeenkin kun Saviniemessä pelattiin vanhojen tähtien hyväntekeväisyyspeliä. Joku Vallikatsomosta käytti Kärkäksen legendaarista huutoa johon Petri Jakosen ensimmäinen reaktio oli kysymys; Missäs Joppe on?
Jakonen oli maajoukkuetason maalivahti ja erinomainen torjuja. Pelinavaaminen tuotti kuitenkin huippuveskarille tuskaisia hetkiä kun pallot karkailivat monesti yli rajojen. Tarina kertoo, että erään pelin jälkeen MyPan huoltaja Erkki "Käärö" Leppänen oli marssinut pallot molemmissa kainaloissaan Jakosen pakeille ja todennut; Nämä löytyi tuolta stadionin viereisen kirkon pihalta.
Palataanpa vielä yhteen muistoon Kärkäksen huudahduksiin liittyen ja vuoteen 1996. MyPa oli hankkinut Sami Hyypiän korvaajaksi brittitoppari David Mooren. Kärkäs oli ensin tietenkin huudellut suomeksi "Hyvä David", mutta joku katsomossa oli tarttunut tähän ja huomauttanut ettei Moore ymmärrä suomea. Syntyi legendaarinen ja kuolematon huuto vieläpä suomalaisittain kirjoitettuna "Guud Deivid". Eikä tämä voinut tapahtua missään muualla kuin Saviniemessä.
Ikävimpiä muistoja uuden stadionin alkutaipaleelta olivat Ilpo Hellstenin törmäys oman maalivahtinsa Mihail Birjukovin kanssa. Tarina kertoo, että tajuntansa tilanteessa menettänyt Hellsten oli valikoitunut pelin jälkeiseen dopingtestiin ja miestä ei testiin voinut vaihtaa. Odotettiin siis, että Hellsten tulee sen verran tolkkuihinsa että testi saadaan suoritettua.
-94 nähtiin varmaankin koko stadionin historian rujoin taklaus kun MyPan Janne Mäkelä lanasi FC Jazzin Rodrigon jaloille kohtalokkain seurauksin. Rodrigon jalasta kuului niin järkyttävä pamaus, että sen kaiun saattaa silmänsä sulkemalla kuulla samalla tavalla kuin stadionin huokauksetkin. Kuin ihmeen kaupalla Mäkelä taisi selvitä taklauksestaan jopa ilman korttia.
MyPan menestys toi mukanaan unohtumattomia europelikokemuksia. -95 niistä ei vielä päästy nauttimaan kotoisessa Saviniemessä kun stadion ei täyttänyt europelien vaatimuksia ja mm. PSV Eindhoven ja Ronaldo kohdattiin Lahden stadionilla. -96 stadioniin kuitenkin satsattiin ja se onkin varmasti yksi Saviniemen historian mieleenpainuneimpia vuosia kun Mauri Keskitalon jatkoaikamaali azerbaidzanilaisen FC Karabakhin verkkoon toi Cup-voittajien-cupissa vastustajaksi tarunhohtoisen englantilaisseura Liverpoolin. Saviniemen stadionin ennätysyleisö 5200 katsojaa ahtautui Saviniemeen, jossa MyPa taisteli urhoollisesti suurta englantilaisseuraa vastaan tähtinään mm. David James, John Barnes, Robbie Fowler, Steve McManaman ja Stan Collymore. Liverpool voitti 0-1 norjalaisen Stig Inge Björnebyen maalilla, mutta MyPan ei tarvinnut hävetä. McManamania vartioineet Sami Mahlio ja Antti Pohja saivat englantilaisen siinä määrin kuumaksi, että kertaalleen homma meni lopulta McManamanin ja Mahlion välillä pieneksi tuuppimiseksi.
Liverpool ei jäänyt ainoaksi Myllykoskella vierailleeksi Valioliigaseuraksi, sillä vuonna 2007 Uefa cupin toisella karsintakierroksella MyPa kohtasi Blackburn Roversin. Blackburnia tähdittävät tuolloin mm. Morten Gamst Pedersen, Robbie Savage ja Roque Santa Cruz.
Sitten se mestaruus. Sitä saatiin odotella aina vuoteen 2005. Ikuisen kakkosen tittelin Saviniemen yltä pyyhkäisi lopulta joukkue, joka ei välttämättä ollut paperilla kaikkein nimekkäin, mutta sitäkin yhtenäisempi ja päättäväisempi. Hyökkäyksessä Adriano ja Saku Puhakainen olivat pitelemätön kaksikko. Puhakainen ei mestaruuskaudella aina pystynyt edes kunnolla harjoittelemaan. Kokenut Tero Taipale lausui Puhakaisesta sanat, jotka ovat jääneet mieleen; Minulle on niin kauan ihan se ja sama vaikka Saku ei käy treeneissä ollenkaan jos tähän tahtiin tulee näin tärkeitä maaleja.
3.10.2005 pelattu mestaruuden ratkaissut ottelu Tampere Unitedia vastaan ei voi koskaan unohtua kun Saviniemen porteista kävelee sisään. Ja kun suljet taas hetkeksi silmäsi, Tuomas Haapala laukoo taas kerran sen unelmamaalin.
Mestaruus oli sitten seuran osalta totaalinen ulospuhallus, sillä mestaruuden jälkeen Saviniemessä ei mitaleilla enää juhlittu. Lähimpänä se oli Toni Korkeakunnaksen aikakaudella, jolloin sen ei olemassa olevilla resursseilla pitänyt olla enää oikeastaan edes mahdollista. Seurahistorian viimeiseksi Veikkausliigavalmentajaksi jäi uskomatonta mutta totta kaudella 2014 Antti Muurinen.
Muurisen kaudella MyPa viritteli yhteistyötä brasilialaisseura FC Fluminensen kanssa. Fluminensesta saatiin tuotua lainalle kolme pelaajaa joista kirkkaimmaksi helmeksi osoittautui lopulta hyökkääjä Stefano Pinho. Eräs tarina Saviniemen stadionin syövereistä kertoo, että taitava Pinho herätti kauden aikana kiinnostusta eräässä hollantilaisseurassa, joka saatujen tietojen mukaan oli tehnyt nuoresta brasilialaisesta 500 000 euron tarjouksen. MyPan silloinen toiminnanjohtaja Marco Manso oli katsomassa MM-kisoja Brasiliassa eikä ollut kertonut tarjouksesta hallitukselle eikä varsinkaan päävalmentaja Muuriselle. Muurinen laittoi tavalliseen tapaan Pinhon seuraavaan peliin avaukseen ja epäonnekseen brasilialainen loukkasi polvensa heti alkuminuuteilla. Hollantilaisseura veti tarjouksensa pois ja Manso haukkui Muurisen. MyPa olisi kaupan toteutuessa saanut puolet tarjotusta kauppasummasta.
Loppu onkin sitten sitä rumaa historiaa, joka päättyi kaikkien tietämään konkurssiin ja kyyneliin.
Taianomainen ja tuhansien tarinoiden Saviniemi jäi ilman edustustason jalkapalloa. Stadionille oli tehty remontti 2012 jolloin hoitokuluiltaan kalliista luonnonnurmesta luovuttiin ja tilalle tuli tekonurmi. Remontista ei ilman kommervenkkejä selvitty kun asennuksen yhteydessä huomattiin mittojen olevan väärät ja kentästä oli tulossa liian pieni. Lisäksi oletettiin, että luonnonnurmen lämmityssysteemi toimii myös tekonurmen kanssa, eikä lämmitystä remontoitu. Lopun moni varmasti muistaakin kun lämmitykset lyötiin päälle rupesi kenttä kupruilemaan. Kaunis ajatus hyvistä ympärivuotisista olosuhteista valui kankkulan kaivoon.
Tekonurmen elinkaareksi joissakin yhteyksissä on arvioitu 4-5 vuotta. Nyt 2012 asennettu tekonurmimatto "yrittää palvella" pelaajia edelleen Saviniemessä. MyPan konkurssi on vauhdittanut myös Saviniemen stadionin alamäkeä. Kouvolan kaupunki on siirtänyt kenttäremonttia ties minkälaisilla verukkeilla vaikka saumoistaan ratkeileva tekonurmi on pelaajille tällä hetkellä vaarallinen ja loukkaantumisten suhteen riskialtis alusta. Eikä kyse ole pelkästään aikuispelaajista. Todella huonon tuurin osuessa kohdalle jonkun nuoren juniorin pelit saattavat päättyä ennenaikaisesti.
Eikä Saviniemen stadionin rappeutuminen todellakaan kohdistu pelkkään pelialustaan. On tullut ilmi, että nykyistä pääkatsomoa vastapäätä oleva C-katsomo ei ole viimeisinä liigavuosina enää edes täyttänyt kaikkia olosuhdevaatimuksia kun katsomon rakenteet ovat mätänemässä. Aikansa eläneet kuppi-istuimetkaan eivät liiemmin enää houkuttele joka paikkaan istumaan.
Tällä hetkellä valitettava fakta on, ettei nykyisen MyPan status riitä pönkittämään remontteja joita Saviniemen stadion tällä hetkellä suorastaan huutaa. MyPan liigavuosien jälkeen sen enempää seura kuin stadionkaan eivät tuo kaupungille enää sen halajamaa näkyvyyttä.
Surullista tässä kaikessa on myös se, että Saviniemeen olisi tälle vuodelle ollut tarjolla U19 maaottelun järjestäminen. Nyt Kouvolan vatuloiminen pelialustan vaihtamisen kanssa vesittää mahdollisuuden näyttää, että Myllykoskella osattaisiin edelleen kansainvälisen tason tapahtuman järjestäminen.
Todennäköisesti vain ihme voi enää pelastaa Saviniemen stadionin totaalisen rappeutumisen. Sitä ihmettä tuskin on kaupungin taholta luvassa, jonka suunnalta on tullut lähinnä vain pelkkiä tyhjiä puheita.
On valitettavan surullista, että Saviniemen tuhansien tarinoiden stadionista on tällä hetkellä tulossa lähinnä MyPan kulta-aikojen rapistuva muistomerkki.
Lisää kommentti
Kommentit